|
Sain ensimmäisen koirani 6-vuotiaana - Peni oli rodultaan papillon. Koska olin perheeni ainoa lapsi, Peni oli minulle paljon enemmän kuin lemmikki. Muutettuani pois lapsuudenkodistani 18-vuotiaana, hankin ensimmäisen tiibetinterrierini, joka syntyi 1994. Vain vuotta myöhemmin saimme seuraa tiibetinterrieriuroksesta.
Minulla on uskomattoman upeita muistoja siitä, kun katselin niiden juoksevan päivittäin ulkona vapaina nauttien olostaan.
Minulle on edelleen tärkeää, että koirat saavat liikkua vapaasti pihallamme ja sitä ympäröivässä metsässä todella nauttien elämästään.
Kun aloittelin kasvatustyötäni kävi selväksi, että ensimmäisen narttuni linjoissa oli LL-kantajia. Halusin lisätä linjoihini Lamleh-koiria, joissa ei ole LL-riskiä. Mitä enemmän opin Lamleh-koirista, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että halusin puhdaslinjaisen Lamleh-nartun.
Olen suuressa kiitollisuudenvelassa kanadalaiselle kasvattajalle, Jo Hannamille, joka auttoi minua hankkimaan Emilyni saksalaiselta kasvattajalta, Anke Peineltä. Olen erittäin kiitollinen Ankelle, joka on auttanut minua tiibetinterrierien kasvatuksessa suoden runsaasti kallisarvoista aikaansa ja auliisti jakaen laajaa tietämystään tästä rodusta.
Vaikka nautinkin osallistuessani koiranäyttelyihin esittäen koiria tai toimien kehäsihteerinä, tärkein ohjenuorani kasvatustyössä on kuitenkin, että koirat ovat terveitä ja rakastavia perheenjäseniä.
Asun Lounais-Suomessa mieheni Hannun ja kolmen nuoren lapsemme kanssa, lisäksi perheeseemme kuuluu joukko tiibetinterriejä.
Olet sydämellisesti tervetullut vierailemaan sivustollamme sekä tietysti luonamme.
|
|
|
:: In English
:: Historia
:: Tiibetinterrieri
:: Terveys
|
